Artikkeli on käännös yhdysvaltalaisen kansalaisjärjestön Public Citizenin toiminnanjohtajan artikkelista, joka ilmestyi 2. toukokuuta 2016 juuri Greenpeacelle vuodettujen TTIP-sopimusasiakirjojen julkaisun jälkeen.
Alkuperäinen artikkeli:
http://http://www.citizen.org/pressroom/pressroomredirect.cfm?ID=5880
2. toukokuuta 2016
Vuodetut TTIP -asiakirjat: uhka suojaavalle sääntelylle
Lausunto: Robert Weissman, toiminnanjohtaja, Public Citizen
Johdanto: Alankomaiden Greenpeace on tänään vuotanut neuvottelutekstejä transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden sopimuksesta, joka tunnetaan myös nimellä TTIP ja jota ehdotetaan solmittavaksi Yhdysvaltojen ja EU:n välillä. Vuodot sisältävät 13 17:sta konsolitoidusta tekstistä sekä Euroopan unionin muistion neuvottelujen tilannekatsauksesta. Tämä lausunto sisältää alustavan analyysin yhdestä vuotaneesta, sääntely-yhteistyötä koskevasta luvusta.
Varo, Eurooppa! Vuotanut TTIP-teksti vahvistaa, että Yhdysvallat yrittää tuoda Eurooppaan oman, epäonnistuneen sääntelymallinsa. Jos Yhdysvallat onnistuu hankkeessaan, suuryrityksille annetaan valtavaoikeudet estää, hidastaa, heikentää ja kumota eurooppalaisia sääntöjä ja asetuksia.
Vuotanut teksti tekee selväksi, että sopimuksessa on joidenkin alojen kohdalla vakavia, erityisanalyysia vaativia puutteita ja myös sääntely-yhteistyötä koskeva luku on suuri uhka terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle sekä työn-, kuluttajan-, kansalais- ja poliittisille oikeuksille, ja muulle suojaavalle sääntelylle. Yhdysvaltojen ehdotukset sääntely-yhteistyötä koskevaan lukuun pyrkivät tuomaan Yhdysvaltojen oman sääntelyn huonoimmat piirteet Eurooppaan.
Yhdysvaltain sääntelyprosessia voisi vielä jossain määrin teoriassa suositellakin, mutta käytännössä sen sääntöjenlaatimisen menettelyprosessi todistaa valtavasta painotuksesta säänneltyjen teollisuudenalojen suuntaan, niitä suosien. Suojaava sääntely on aivan liian hidasta; sääntelyviranomaiset ovat juuttuneet loputtomalta analyyttisiin vaatimuksiin – vaatimuksiin, jotka itse asiassa ovat puolueellisen suosiollisia säännellyn osapuolen eduille. Yhdysvaltojen kunnioittama “kustannus-hyöty -analyysi” tarjoaa pseudotieteellisen viitan maailmanlopun ajan väitteille tulossa olevien asetusten kustannuksista ja operoi ollen näin jatkuvasti tukkanuottasilla ennalta varautumisen periaatteen kanssa.
Public Citizen antaa lähipäivinä yksityiskohtaisemman analyysin sääntely-yhteistyötä koskevasta luvusta. Tässä kuitenkin kärkihavaintoja Yhdysvaltojen TTIP-sopimusluonnokseen tehdyistä ehdotuksista:
Sääntelyn viivästyminen – jähmettävä analyysi:
Article X.13 vaatisi osapuolia (valtioita) tarjoamaan yksityiskohtaiset ja laajat selvitykset lakiensa ja säädöstensä oikeutukseksi ja harkitsemaan sääntelyn vaihtoehtoja. Tämä olisi jo itsessään epätasa-arvoistava velvollisuus sillä tekemättä jättämiselle ei tarvittaisi oikeutusta. Yhdysvalloissa vaatimus yksityiskohtaisten selvitysten tarjoamisesta tarkoittaa käytännössä päätöstenteon hitautta.
Yritysmaailmasta tuttu kustannus-hyöty -analyysi:
Article X.13.1.c vaatisi osapuolia tekemään yksityiskohtaisia kustannus-hyöty -laskelmia asetusten ja säädösten tueksi. On tärkeää ymmärtää, että Yhdysvaltain ymmärrys lauseesta “odotetut kustannukset ja hyödyt” on perustavalla tavalla erilainen kuin Euroopan käsitys sääntelyn vaikutusten arvioinnista. Yhdysvalloissa kustannus-hyöty-analyysi on erittäin tekninen käsite edellyttäen mittavaa tiedonkeruuta ja mallintamisen kehittelyä, ja se ymmärretään yleisesti kriteeriksi lähes absoluuttiselle päätöksenteolle. Sen erittäin tekninen luonne hämärtää sen, että kustannusarviot nojaavat säännöllisesti säännellyn teollisuudenalan itse toimittamiin tietoihin ja vaikka ne ovat laajoja, ne eivätkä kuitenkaan ota huomioon muita kun kvantitatiivisia (määrällisiä) vaikutuksia, eikä epäsuoria vaikutuksia ei ole huomioitu.
Analyyttisten vaatimusten yksipuolisuus:
Article X.13.2 vaatisi osapuolia arvioimaan lakien ja asetusten vaikutuksia pienyrityksille, mutta Yhdysvalloissa tämä käytännössä vain muodollinen virallisen arvion vaatimus aiheuttaa viiveitä päätöksentekoon. Se mahdollistaa myös yksipuolisen analyysin niin Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti kuin Yhdysvaltojen TTIP -ehdotuksessa, koska siinä erityisesti kysyttävä analyysi mittaa rasitteita eli “kielteisiä taloudellisia vaikutuksia”, mutta ei edistä kilpailua tai muita pienyritysten etuja.
Katse taakse- muttei eteenpäin:
Article X.16 vaatisi osapuolia arvioimaan lakeja ja säädöksiä takautuvasti. Tämä, jälleen, on luonnostaan epätasainen prosessi, koska ohjeistuksen mukaan on etsittävä mahdollisuuksia sääntöjen tarkistamiseksi tai kumoamiseksi, ei sääntelyn puutteiden tai aukkojen löytämiseksi. Tämä velvollisuus aiheuttaa Yhdysvalloissa käytännössä velvollisuuden toteuttaa sääntelyn jatkuvaa arvioimista, vie virastoilta arvokasta aikaa ja resursseja ja häiritsee niiden kykyä suorittaa ennakoivia toimia.
Kauppaa yleisen edun kustannuksella:
Article X.9 toisi valtioille kaupallisten vaikutusten arvioinnin vaatimuksia kaikista laki- tai säädösesityksistä, joiden epäsuora peruste olisi niiden haitalliset vaikutukset kaupankäyntiin. Vaatimus kuulostaa kevyeltä, mutta lisää huomattavasti puhtaan kaupallisien näkökohtien huomioon ottamisen määrää kaikessa sääntelyyn liittyvässä päätöksenteossa ja siksi sitä pitäisikin tarkastella valmistautumisena vieläkin voimakkaampiin vaatimuksiin tällä alueella.
Yhdysvaltain sääntely-yhteistyötä koskevat ehdotukset ovat kokonaisuudessaan vihamielisiä varovaisuusperiaatetta (precautionary principle) kohtaan. Varovaisuusperiaate neuvoo valitsemaan suojatoimet ennen epävarmoja toimia. Yhdysvaltain kustannus-hyöty -standardit, vaihtoehtoisten sääntelytapojen vaatimus, ja laajat analyyttiset vaatimukset siinäkin tapauksessa, että mitään toimia ei epävarmassa tapauksessa tehtäisi, johtavat toimimattomuuteen. Lisäksi yhdysvaltalainen kustannus-hyöty-analyysi asettaa etusijalle teollisuuden tarjoamat kustannusarviot torjuen samalla tehokkaasti alentuneen sääntelyn aiheuttamien haittojen torjumisen.
Jännitettä ei tarvitse edes liioitella; olisi itse asiassa mahdollista toteuttaa varotoimenpiteitä kustannus-hyöty -analyysin puitteissa, kuten Yhdysvallat joskus tekee – mutta on myös totta, että Yhdysvaltojen kustannus-hyöty -malli on yleensä ristiriitainen varotoimenpiteet huomioivien lähestymistapojen kanssa.
On myös merkille pantavaa, että Yhdysvaltojen ehdotus analyyttisen tutkimisen vaatimuksesta ei pidä sisällään sääntelyn vaikutusten laillisuuden valvonnan vaatimusta. Tämä ominaisuus on keskeinen Yhdysvaltain sääntelyprosessin piirre, ja Yhdysvaltain neuvottelijat ovat tunnistaneet sen yhteensopimattomuuden Euroopan institutionaalisiin piirteisiin.
Jää nähtäväksi, miten sääntely-yhteistyön luku kohtaa investointeja koskevan luvun. Mutta riippumatta siitä, eurooppalaisten tulisi tiedostaa, että jos Yhdysvaltain sääntely-yhteistyötä koskevat ehdotukset hyväksytään ja TTIP tulee voimaan, on vain ajan kysymys kun TTIP:n sisältämän sääntely-yhteistyötä koskevan luvun turvin Yhdysvallat ja yhdysvaltalaiset yritykset pääsevät määrittelemään kantansa Euroopan laillisuuden valvonnasta ja sen noudattamisesta.
Tuomioistuinten käyttämä valta on olennainen osa Yhdysvaltojen järjestelmää, eikä ole epäilystäkään siitä, etteivätkö yhdysvaltalaisten suuryritysten etuja valvovat tahot tule vaatimaan että niiden laillisten, TTIP:n sääntely-yhteistyötä koskevan luvun sisältämien etujen huomioon ottaminen vahvistuisi.
###
Greenpeacelle vuodetut TTIP-sopimusasiakirjat:
https://www.ttip-leaks.org/
Sääntely-yhteistyötä koskevan luvun sopimusluonnos:
https://www.ttip-leaks.org/hektor/doc9.pdf