Energiayhtiö RWE ilmoitti 2.2.2021, että se on nostanut ECT-sopimukseen perustuvan korvauskanteen Alankomaita vastaan välimiesoikeudessa, koska se joutuu lopettamaan hiilenpolton Eemshavenin voimalassa vuoden 2030 alkuun mennessä. Korvauskanne johtuu Alankomaiden parlamentin joulukuussa 2019 hyväksymästä laista, joka kieltää hiilenpolton maan kaikissa voimaloissa silloin. Hiilivoiman alasajolla Alankomaat pyrkii täyttämään Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset velvoitteensa.
RWE ei ole virallisesti ilmoittanut korvausvaatimuksen summaa, mutta asiasta vastaavan ministerin parlamentille lähettämästä kirjeestä ilmenee, että kyse on 1,4 miljardista eurosta.1 RWE:n ohella myös Fortumin omistama Uniper, joka samoin joutuu sulkemaan oman Maasvlakte-3 voimalansa, on valmistautunut nostamaan vastaavan, noin miljardin euron korvauskanteen, mutta ei ole toistaiseksi toteuttanut uhkaustaan.
Mitä ECT-sopimuksessa sanotaan sijoittajien oikeuksista, ja miten RWE:n perustelee korvausvaatimustaan?
ECT-sopimus on energia-alan investointisopimus, joka velvoittaa kaikkia sopimusosapuolia takaamaan sopimuksen toisten osapuolten sijoittajille vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön. Tämän turvaamiseksi sopimus takaa sijoittajille täyden korvauksen sijoituksen pakkoluovutuksesta ja velvoittaa valtioita kohtelemaan sijoittajia tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.
Ylläolevat muotoilut saattavat näyttää viattomilta, mutta ne antavat yhtiöille mahdollisuuden vaatia korvauksia melkein mistä tahansa valtion toimesta tai uudesta laista, joka vaikuttaa kielteisesti niiden voittoihin.
Välimiesoikeus voi esimerkiksi katsoa, että valtio on rikkonut tasapuolisen ja oikeudemukaisen kohtelun velvoitteen, jos se jollain lailla on antanut sijoittajalle myönteisen kuvan tulevasta politiikastaan sijoituksen houkuttelemiseksi mutta myöhemmin muuttanut politiikkaansa. ECT-sopimuksen säännöt eivät vapauta valtioita korvausvelvollisuudesta, vaikka ympäröivä maailma olisi muuttunut olennaisesti sijoituksen tekemisen jälkeen, ja uudet lait tästä syystä olisivat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä.
Alankomaiden parlamentin käsitellessä esitystä uudesta hiililaista syksyllä 2019, RWE:n edustajat varoittivat, että uusi hiililaki rikkoo ECT-sopimuksen sääntöjä, ellei lain haittoja korvata täysimääräisesti yhtiölle:
”Pidämme tätä lakia eräänä pakkoluovutuksen muotona. Hallitus halusi nämä hiilivoimalat ja meillä on luvat, joten meillä on oikeus käyttää hiiltä. Ja kun tämä oikeus otetaan pois meiltä, pidämme sitä pakkoluovutuksena”.2
”Sama hallitus, joka nyt kieltää hiilen polton on pyytänyt meitä rakentamaan noita voimaloita. Ei tietenkään ole asianmukaista, että jos kanta vuosien varrella muuttuu, kielletään vain hiilen käyttö eikä tarjota mitään tilalle ”.3
Emme tiedä, mitä Alankomaiden hallitukset tarkalleen ovat luvanneet RWE:lle ja Uniperille, mutta se on ainakin varmaa, ettei se ole antanut RWE:lle ja Uniperille avointa valtakirjaa jatkaa hiilenpolttoa rajoituksetta 2050-luvulle saakka, jolloin voimalat olisivat tulleet käyttöikänsä päähän.
Yhtiöt tiesivät, että tiukempia päästörajoituksia oli tulossa, mutta ottivat riskin valitessaan päästöjen vähentämiseksi teknisen ratkaisun, jonka toimivuudesta ei vielä ollut tietoa
Kun päätökset RWE:n ja Uniperin voimaloiden rakentamisesta tehtiin 2000-luvun lopulla, oli alusta lähtien tarkoitus, että voimalat ottaisivat käyttöön hiilidioksin talteenoton ja varastoinnin päästöjen vähentämiseksi. Voimaloissa oli myös tarkoitus käyttää biomassaa polttoaineena. Tämä huomioitiin myös RWE:n ja Uniperin uusien voimaloiden suunnittelussa ja rakentamisessa, mikä käy ilmi muun muassa erään Uniperin johtajan, Hans Schoenmakersin, vanhasta PowerPoint-esityksestä.4
RWE ja Uniper olivat siis tietoisia siitä, että Alankomaiden tavoitteena oli päästöjen vähentäminen ja että hiilenpolton jatkaminen ilman hiilen talteenottoa ja varastointia ei ollut optio.
Kun voimalat viimein valmistuivat vuosina 2015-2016, aika oli jo kulkenut hiilen talteenoton ja varastoinnin ohi, ja suunnitelmista luovuttiin kaikessa hiljaisuudessa pian voimaloiden käyttöönoton jälkeen. Hiilidioksidin talteenotto osoittautui teknisenä ratkaisuna liian kalliiksi ja sen maanalainen varastointi liian riskialttiiksi, eivätkä siihen kohdistuneet suuret odotukset täyttyneet missään päin maailmaa. Samaan aikaan uusiutuvan energian nopea halpeneminen ja kiristyvät päästövähennystavoitteet johtivat siihen, että suuri osa RWE:n ja Uniperin voimaloiden arvosta suli pois.5
Alankomaiden hallitus katsoo, että kansallinen lainsäädäntö turvaa RWE:n ja Uniperin oikeudet
Viime joulukuussa ministeri Wiebes vastasi RWE:lle, että hiilivoimaloiden omistajien olisi pitänyt ottaa huomioon mahdollisuus, että valtio ryhtyy toimiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi pitkällä tähtäimellä. Hän muistutti myös, että hallitus ei pakota yhtiöitä sulkemaan voimaloitaan, uusi hiililaki kieltää vain hiilen polttoaineena ja tarjoaa 10 vuoden siirtymäajan muihin polttoaineisiin.6
Alankomaiden hallitus on myös käynyt neuvotteluja kaikkien hiilivoimaloita omistavien yhtiöiden kanssa ja tarjoutunut maksamaan korvauksia voimaloiden sulkemisesta kansallisen lainsäädännön pohjalta. Muiden voimaloiden sulkemisesta on jo sovittu, mutta RWE ja Uniper eivät ole tarttuneet hallituksen tarjoukseen voimaloiden tehoon perustuvasta korvauksesta, joka voisi nousta 328 000 euroon megawatilta.
Alankomaiden hallitus on arvioinut, että yhtiöt pystyvät kattamaan voimaloiden rakentamiseen uponneet kustannukset siirtymäaikana sähkön myynnistä saatavilla tuloilla yhdessä tarjottujen korvausten kanssa.7 Tarjouksen hyväksyminen merkitsisi kuitenkin luopumista odotetuista voitoista, joista on mahdollista vaatia korvausta ECT-sopimuksen perusteella, ja mahdollisten tappioiden hyväksymistä.
Voimalat ovat käytännössä muuttuneet arvottomiksi, mutta ECT-sopimus tarjoaa RWE:lle ja Uniperille välineen siirtää tappionsa Alankomaiden veronmaksajien maksettaviksi ja kääriä voittoa arvottomiksi muuttuneista sijoituksistaan. RWE tarttui 2.2.2021 tähän mahdollisuuteen, Uniper harkitsee vielä asiaa.
RWE:n korvauskanne on esimerkki siitä, mitä tulevaisuudessa on odotettavissa, ellei ECT-sopimuksesta päästä eroon
ECT-sopimuksen perusteella on aikaisemmin nostettu erilaisiin ympäristömääräyksiin liittyviä korvauskanteita, mutta RWE:n korvauskanne on tiettävästi ensimmäinen, joka kohdistuu suoraan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon.
Päästövähennystavoitteiden kiristyessä valtioiden on pakko ryhtyä sulkemaan lähes kaikki jäljellä olevat hiilivoimalat. Jotta voitaisiin estää Uniperin ja RWE:n kaltaisia yrityksiä maksattamasta arvonsa menettäneet fossiili-investointinsa veronmaksajilla, olisi EU:n jäsenmaiden irtauduttava ECT-sopimuksesta mahdollisimman pian.