Maailmankauppaa on liberalisoitu kauppasopimuksilla toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Vuonna 1947 allekirjoitettiin kansainvälinen GATT-sopimus. Se oli tulleja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus, joka oli voimassa Maailman kauppajärjestö WTO:n perustamiseen asti vuonna 1995.
Teollisuusmaat neuvottelivat 90-luvulla kansainvälistä investointeja koskevaa MAI-sopimusta, jonka oli tarkoitus parantaa sijoittajien toimintamahdollisuuksia. Neuvottelut herättivät valtavasti kritiikkiä, sillä sopimusta pidettiin vallansiirtona sijoittajille eivätkä kansalaiset hyväksyneet neuvottelujen käymistä salassa. Julkisen keskustelun vuoksi sopimuksen allekirjoituspäivämäärää lykättiin useasti, kunnes sopimus lopulta haudattiin.
Neuvottelut kansainvälisestä kaupasta ovat sittemmin jatkuneet WTO:ssa. Kauppajärjestön piirissä on solmittu muun muassa yleinen palvelusopimus GATS. Marraskuussa 2001 alkanut Doha-kierros on törmännyt erimielisyyksiin – esimerkiksi kehittyvät taloudet ovat vastustaneet niille epäedullisia ehtoja – ja neuvottelut ovat edenneet hitaasti. Kuitenkin joulukuussa 2013 solmitussa Balin minisopimuksessa pystyttiin sopimaan monista kaupankäyntiin vaikuttavista säännöistä.
Koska kaupan liberalisointi on edennyt hitaasti WTO-neuvotteluissa, merkittävimmät talousalueet ovat panneet vireille useita keskinäisiä kauppasopimuksia. 2000-luvun alussa neuvoteltiin immateriaalioikeuksia vahvistavaa kauppasopimusta ACTA:a, joka kuitenkin kaatui laajamittaiseen kritiikkiin. Tällä hetkellä neuvoteltavat TTIP-, CETA-, TPP- ja TiSA-sopimukset ovat historiallisen suuria sopimuksia, jotka kattavat valtaosan maailman kaupasta. Toteutuessaan sopimukset käytännössä määrittelisivät maailmankaupan pelisäännöt uudelleen.
Nyt neuvoteltavat kauppasopimukset käsittelevät kaupan ohella monia muitakin kysymyksiä: niissä päätetään pitkälle ympäristönsuojelusta, yksityisyydensuojasta ja kuluttajien oikeuksista – ja niillä jopa luodaan uusia julkista valtaa käyttäviä elimiä. Sopimuksista onkin puhuttu esimerkkeinä niin sanotusta uudesta perustuslaillisuudesta. Sopimusten merkittävyyden vuoksi niitä tulisi neuvotella demokraattisesti sekä kauppapolitiikan tavoitteita ja riskejä julkisessa keskustelussa puntaroiden. Neuvottelut ovat kuitenkin järjestään olleet salaisia, kansalaistoimijoita ei olla kuultu, eivätkä poliitikot ole perehtyneet antamiinsa neuvottelumandaatteihin.
Tällä sivustolla käsitellään seuraavia kauppasopimuksia:
- MAI – maailmanlaajuinen vapaakauppasopimus, jota neuvoteltiin 1995-1998
- ACTA – väärentämisenvastainen kauppasopimus, jota neuvoteltiin 2007-2010
- CETA – EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus, jota neuvoteltiin 2009-2014
- TiSA – monenkeskeinen palvelukauppasopimus, jota on neuvoteltu 2012 alkaen
- TTIP – EU:n ja USA:n välinen vapaakauppasopimus, jota on neuvoteltu 2013 alkaen
Muut kauppasopimukset: Lisätietoa ja artikkeleita monista muista vapaakauppasopimuksista löytyy englanniksi esimerkiksi uudistuneesta Bilaterals.orgista.
Lue lisää: Vapaakaupan ideologia