Teksti on alun perin julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehden Mielipiteet-palstalla 12.10.2020.
EU-komissio yrittää parhaillaan monien EU-maiden, maanviljelijöiden ja kansalaisten vastustuksesta huolimatta saada läpi EU-Mercosur-vapaakauppasopimusta määräenemmistöllä, välittämättä siitä, ratifioivatko kaikkien EU-maiden parlamentit sopimuksen.
Tällä kauppasopimuksella Brasilian, Argentiinan, Uruguayn ja Paraguayn muodostaman Mercosurin kanssa olisi kuitenkin suuria kielteisiä vaikutuksia, eikä sitä tulisi hyväksyä.
Sopimuksen myötä vapautettaisiin 82 prosenttia EU:n maataloustuonnista, ja loppu Mercosur-tuonnista saisi osittaisen tullivapauden. Tämä tarkoittaisi suurempia kannustimia ja suoranaista käytännön pakkoa tuottajille laajentaa tuotantoa kestämättömästi. On arvioitu, että esimerkiksi sian- ja naudanlihan tuonti tuplaantuisi sopimuksen myötä.
On epärealistista olettaa, että mikään poliittinen sivusopimus voisi ohjailla sitä, miten tuotanto käytännössä leviäisi Mercosurin alueella. Parhaimmatkaan sertifiointi- tai seurantajärjestelmät eivät pysty varmistamaan sitä, että esimerkiksi naudanlihaa ei tuotettaisi Amazonilla ja muilla metsäalueilla.
Sopimukseen kirjatut tuotantotapojen tarkastusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Vastuu raportoinnista ja tuotannon eettisyydestä on kirjattu vain viejälle: vaikka yksittäisiä tiloja voitaisiinkin asettaa tuontikieltoon, käytännössä vapaakauppasopimuksen myötä olisi hankalampaa puuttua tuotannon ongelmiin.
Sopimus lisäisi dramaattisesti myös etanolin tuontikiintiöitä EU:hun. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä soijaplantaasien laajenemista Amazonilla ajaa tällä hetkellä maissietanolin tuoma lisätulo.
Aiemmin maissi on ollut katekasvi, jonka viljely on kattanut vain kulut. Nyt leviävä etanolisiilojen rakentaminen Amazonille ja muualle on johtanut siihen, että soija- ja maissipeltoja kannattaa laajentaa nopeammin.
Jo nykyinen soijarehun – ja naudanlihan – tuonti Brasilian osavaltioista kuten Mato Grossosta EU:hun on tärkeimpiä syitä, miksi niin paljon metsää poltetaan eri puolilla Brasiliaa.
Etanolitariffien alentamisesta hyötyvät ja tuotantoaan laajantavat sokeriruokoetanoli- ja eukalyptusplantaasit ovat erittäin tuhoisia maaperälle sekä kuuluisia ihmisoikeusrikkomuksistaan. Tämä on jo nyt johtanut metsätuhoihin ja räikeämpiin maakonflikteihin alkuperäiskansojen ja perheviljelijöiden kanssa.
Sopimus tarkoittaisi myös epäterveellisempää ruokaa EU:hun ja paikallisen ruuantuotannon edellytysten heikentämistä, koska sopimus sallii tuplastandardit.
Mercosur-maissa, varsinkaan Brasiliassa, ei tarvitse käytännössä noudattaa lakeja samoin kuin EU-maissa.
Brasiliassa hyväksyttiin vuonna 2019 yli 500 uutta torjunta-ainetta, joista iso osa on kielletty EU:ssa. Sama tahti on jatkunut tänä vuonna. Sopimus lisäisi painetta sallia geenimuunnellut tuotteet EU:n markkinoille ihmisten ravinnoksi ja tuotantoon.
On selvää, ettei sopimus hyödyttäisi Mercosur-maita. Ne lukittaisiin yhä tiiviimmin halvimmalla ja siten tuhoisimmalla mahdollisella tavalla tuotettujen perusraaka- aineiden viejävaltioiksi, sen sijaan, että ne voisivat kehittää omaa korkeamman jalostusarvon teollisuuttaan tai palvelusektoreja.
Tutkijat arvioivat, että iso osa Mercosurin vielä jäljellä olevista teollisuuslaitoksista, kuten autotehtaista, suljettaisiin sopimuksen myötä. Plantaasimaatalouden laajentuminen ei tuo lisää työpaikkoja vaan vähentää niitä. Tämä puolestaan johtaisi kontrolloimattomaan perheviljelijöiden maaltamuuttoon ja slummiutumiseen.
Sopimuksen välittömiin vaikutuksiin kuuluisi Mercosur- valtioiden vientitulojen romahtaminen, koska sopimus kieltäisi vientitullit. Esimerkiksi Argentiinan vientitulleista noin puolet on tullut mittavista soijanvientitulleista. Samoin Paraguay saa isot tulot vientitariffeista.
Jotta valtiot saisivat saman verotuoton kuin ennen, niiden olisi väistämättä lisättävä tuotannon määrää. Sitä olisi käytännössä mahdotonta tehdä ilman mittavia ympäristötuhoja, ihmisoikeusloukkauksia, ja työehtojen heikentämistä.
Sopimus ajaa Etelä- Amerikan suurmaanomistajien eliitin ja globaalien agribisnesyritysten lyhytkestoisia etuja, ja myös tiettyjen suurten vientiyritysten etuja EU:ssa. Näistä syistä johtuen sopimuksen vastustus on kasvanut niin EU:n kuin Mercosur-maiden kansalaisten ja viljelijöiden keskuudessa.
Sopimusta seuraavat ympäristötuhot heikentäisivät maataloustuotantoa ja kiihdyttäisivät ilmastokriisiä, eli ne olisivat vastoin kaikkien pitkäkestoisia etuja.
Markus Kröger
Globaalin kehitystutkimuksen apulaisprofessori ja akatemiatutkija
Helsingin yliopisto