Seuraava teksti on käännetty suomeksi WarOnWantin käännösartikkelista “What I didn’t read in the TTIP reading room”. Alkuperäisen tekstin, “Das Gegenteil von Transparenz”, on kirjoittanut saksalainen kansanedustaja Katja Kipping.
Katja Kipping oli yksi ensimmäisistä saksalaisista kansanedustajista, jotka pääsivät uuteen, helmikuun alussa avattuun TTIP-lukusaliin. Hän on kirjoittanut raportin kokemuksistaan. Ajattelimme raportin olevan kääntämisen arvoinen.
TTIP, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus, on kirjoitettu täyteen sanaa “salainen”. Sopimuksesta vastaavat tahot elävät julkisen valvonnan pelossa. Jos asia riippuisi minusta, antaisin kaikille siitä kiinnostuneille mahdollisuuden punnita sopimustekstiä omassa mielessään sen kulloisessakin muodossa. Sigmar Gabriel, talousasioiden ministeri ja TTIP-sopimuksen sinnikäs kannattaja, on nyt helmikuun 2016 alusta lukien perustanut lukusalin ministeriönsä yhteyteen. Saksalaiset kansanedustajat voivat kukin viettää kaksi tuntia tutustuen niihin sopimusteksteihin, joista neuvotteluosapuolten kesken on jo olemassa yksimielisyys.
Politiikassa mukana oleva ystäväni pyysi minulta päivää ennen lukusaliin menoani lupaa päästä sinne mukaani. Minun oli sanottava ei. Hallituksen kanssa käydyn pitkän ja vaivalloisen taistelun jälkeen nyt edes kansanaedustajat parlamentaarikoiden lisäksi pääsevät lukemaan tekstiä, mutta vain ja ainoastaan he. Mukaan lukusaliin emme saa ottaa edes turvallisuusselvityksen läpikäyneitä asiantuntijoita. Yleisöllä, joka viime kädessä joutuu kantamaan TTIP:n seuraukset, ei ole minkäänlaista oikeutta tutustua salaiseen tekstiin. Tämä ei minusta näytä kovin läpinäkyvältä!
Pääsy “myönnetty”
Jo lukusalin rekisteröitymismenettely kertoo paljon. Rekisteröitymiseni jälkeen minulle lähetettiin lukuhuoneen käyttöohjeet. Ensimmäiseksi huomasin huoneen käyttöehtojen olleen sopimusneuvottelujen asialistalla Euroopan komission ja USA:n välisissä neuvotteluissa. Miettikää tätä: TTIP-sopimusta ei ole edes vielä allekirjoitettu, ja jo nyt yksittäiset maat ovat menettäneet oikeutensa päättää siitä, kuka saa lukea tekstejä ja millä ehdoilla.
Seuraava poiminta käyttöohjeesta lukuhuonetta käyttäviä parlamentaarikoita ja kansanedustajia – kuten minua – varten paljastaa TTIP:n taustalla väijyvän demokratiakäsityksen: “Tunnistat ja hyväksyt, että saatuasi luvan TTIP-teksteihin tutustumiseen sinulle on myönnetty laajennettu, poikkeuksellisen suuri luottamus.”
Olin aina ajatellut, että kansanedustajaksi valituilla on oikeus tietoon. Silti TTIP -neuvottelijat (ja kuka heille antoikaan heidän oikeutuksensa?) kokevat nyt ANTAVANSA meille pääsyn tiedon lähteille – hyvästä sydämestään ja merkkinä poikkeuksellisesta luottamuksesta. Ketkä tekstin ikinä muotoilivatkaan, ajattelivatko he todella, että me parlamentaarikot ja kansanedustajat olisimme tästä imarreltuja? Minusta se haiskahtaa pikemmin totalitarismilta. “Pääsy myönnetty” ja “laajennettu luottamus” eivät ole sellaista kieltä, jota todelliseen demokratiaan uskova käyttäisi.
Tiistai toinen helmikuuta oli minun päiväni. Olin ilmoittautunut lukusaliin. Vartija vei minut läpi turvatoimien ja pyysi minua lukitsemaan säilöön takkini ja laukkuni. Hän tarkisti, etten ollut ottanut mukaani lukusaliin minkäänlaista kameraa tai matkapuhelinta ja koputti sitten oveen. Lisääntyneen salaperäisyyden tähden olin aina vain jännittyneempi sen suhteen mitä tulisin löytämään, mutta huone itsessään ei ollut kummoinen. Siellä oli kahdeksan työasemaa ja sain istua vain sen ääreen, joka oli osoitettu minulle. Ystävällinen nainen istui huoneessa. Hän laittoi minut allekirjoittamaan vierailijan säännöt – jos ette allekirjoita, ette pääse sisään – niinpä minä allekirjoitin. Siellä oli termospullo kahvia ja lautasellinen keksejä nurkassa. Silti mikään määrä kofeiinia tai kuinka korkea verensokeri tahansa ei olisi tehnyt mahdolliseksi käydä läpi noita kolmeasataa sivua tekstiä niissä kahdessa tunnissa, jotka minulle oli myönnetty.
Materiaalia ovelille asianajajille
TTIP-neuvotteluja on usein kritisoitu siitä, että sopimustekstit ovat olemassa vain englanniksi. Kaikki kansanedustajat eivät ole varttuneet käyttäen englannin kieltä toisena äidinkielenään ja voidaan vain kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Yhdysvaltain senaatin jäsenet joutuisivat lukemaan tekstinsä ranskaksi. Se siis neuvottelukumppanien välisestä tasapuolisuudesta. Huoneessa oli kyllä sanakirjoja muttei internet-yhteyttä eikä näin ollen mitään keinoa käyttää minkäänlaisia verkon käännössovelluksia, mikä ei tehnyt teknis-juridisten sanamuotojen kääntämistä yhtään helpommaksi.
Jopa niille kansanedustajille, joille on ongelmatonta lukea virallisia englanninkielisiä tekstejä, nämä tekstit tuottavat hankaluuksia: ilman lainopillista apua useat tekstissä käytetyt termit ja niihin liittyvät merkitykset jäävät pimentoon. Annan esimerkin, jota en nähnyt varsinaisesti lukusalissa, vaan Brysselistä tulleessa sisäpiirin raportissa.
Yhdysvallat on vakuuttanut EU:lle, että mitään rajoituksia “tieteeseen perustuvalle sääntelylle” ei tulevaisuudessakaan tulisi olemaan. Joku ennakkoluuloton henkilö saattaisi päätellä tästä, että tietynlaisten muuntogeenisten organismien käyttöä EU:ssa olisi edelleen mahdollista rajoittaa. Mutta Yhdysvallat ei laajalti pidä EU:n elintarvikejärjestelmää osana “tieteeseen perustuvaa” elintarviketurvallisuusjärjestelmää. Niinpä neuvokas kaupan alan asianajaja voisi hyödyntää kyseistä lauseketta käynnistäkseen menestyksekkään oikeusjutun elintarvikkeiden turvallisuusmääräyksiä koskien. Jotta me kansanedustajat voisimme saada oikean käsityksen sopimuksen termien kaikista mahdollisista merkityksistä, meidän olisi paitsi nähtävä TTIP-teksti kokonaisuudessaan myös saatava mahdollisuus tarkistuttaa se kansainvälisiä kauppasopimuksia tuntevilla asianajajilla – ja he nimenomaan ovat niitä, joita ei kanssamme huoneeseen päästetä. Joissain tapauksissa ei kuitenkaan tarvita kovinkaan paljon mielikuvitusta sen selvittämiseen, miten neuvokas lakimies voisi hyödyntää sanamuotoja – suuryritysten eduksi, tietenkin.
Mitä EN lukenut
Koska Sigmar Gabriel väittää, että TTIP olisi erityisen hyödyllinen pienille ja keskisuurille yrityksille Saksassa, olin luonnollisesti kiinnostunut lukemaan, mitä asiakirjoilla oli sanottavana siitä. Minähän en saa kertoa mitään siitä, mitä olen lukenut. Mutta en koskaan allekirjoittanut mitään, missä sanotaan, etten voisi paljastaa mitä EN lukenut. Sanottakoon siis aivan julkisesti: en lukenut mitään, mikä edes etäisesti tukisi Gabrielin väitettä.
Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys. Hiljattain neuvostolta vuotanut asiakirja ei nimittäin salaillut EU-neuvottelijoiden päätavoitetta TTIP-neuvotteluissa – pääsyä massiivisiin hankintasopimuksiin Yhdysvalloissa. Monimutkaiset tarjouskilpailuprosessit eivät ole tavanomaisimpia pienyritysten pelikenttiä, niin täällä kuin sielläkään.
Minulle myönnetty kahden tunnin lukuaika lukusalissa ei tietenkään millään muotoa riittänyt kaikkien asiakirjojen lukemiseen. Silti jälkeenpäin tajusin, että mikään, mitä olin lukenut, ei saanut minua pohtimaan uudelleen aiemmin esittämääni arvostelua TTIP:n suhteen. En lukenut mitään, mikä olisi lievittänyt huoltani siitä, että Yhdysvaltain sopimuspuoli toivoo vaikeuksia valtion ja yhteisöjen hankkeille ja parempia edellytyksiä ylikansallisille yrityksille julkisissa tarjouskilpailuissa. En myöskään lukenut mitään, mikä olisi rauhoittanut pelkojani siitä, että EU:n neuvottelijat ovat valmiita uhraamaan sosiaaliset ja ekologiset standardimme mahdollisuudesta tehdä tuottoisia sopimuksia suurille eurooppalaisille yrityksille.
En lukenut mitään, mikä olisi saanut minut epäilemään aiemmin esittämääni arvostelua siitä, ettei kuluttajansuojalla ole TTIP:ssä muuta merkitystä kuin julistaa vapailla markkinoilla tapahtuva kilpailu parhaimmaksi kuluttajansuojan muodoksi.
Kirjoitusvirheitä kuhiseva teksti
Toivottavasti en riko mitään valtiosalaisuuksia, jos ilmaisen hämmästykseni siitä, että asiakirjat kerta kaikkiaan kuhisevat kirjoitusvirheitä. Sana “and” on säännöllisesti kirjoitettu “andd” ja “the” ilmenee usein muodossa “teh”. Joko neuvottelijat ovat todella surkeita työntekijöitä tai tämä on yksi tunnetuista turvatoimista, joista olemme kuulleet. Sen varalta, että joku onnistuu kiertämään kamerakiellon ja kopioimaan salaisia asiakirjoja, nämä tekstiin sijoitetut ‘virheet’ auttavat viranomaisia yksilöimään mahdollisen vuodon lähteen.
On itsessään kuvaavaa, että kauppaministeriö on valmis menemään näin pitkälle pitääkseen TTIP-tekstit salassa. Ja heillä on täysi syy tehdä näin. Kenenkään, joka olisi lähtenyt näihin neuvotteluihin parantaakseen ympäristönsuojelua, kuluttajansuojaa tai työelämän normeja ei olisi tarvinnut pelätä läpinäkyvyyttä. Toisaalta jokainen, joka on sitoutunut kauppaamaan pois demokratian, haluaa varmastikin välttää julkista tarkastelua. Jos Sigmar Gabriel ja muut neuvottelijat ovat todella niin vakuuttuneita TTIP:n eduista, miksi he eivät saata tekstejä kaikkien saataville verkkoon?
Alkuperäinen artikkeli:
http://www.linksfraktion.de/im-wortlaut/gegenteil-transparenz/
Käännös tehty englanninkielisestä versiosta:
http://www.waronwant.org/media/what-i-didn%E2%80%99t-read-ttip-reading-room