Euroopan komissio on pyytänyt EU:n jäsenvaltioita hyväksymään neuvostossa päätöksen, jolla tuetaan energiaperuskirjaa koskevaan sopimukseen tehtävien muutosten hyväksymistä energiaperuskirjaa käsittelevässä konferenssissa 22. marraskuuta 2022.
Suomen hallitus lähetti viime viikolla suurelle valiokunnalle E-selvityksen, jossa valtioneuvosto katsoo, että uudistettu sopimus voidaan hyväksyä 22.11.2022 järjestettävässä ministerikonferenssissa, jos tämä vastaa EU:n yhteistä linjaa. Selvityksessä todetaan kuitenkin, että ”Suomi seuraa tarkasti energiaperuskirjasta EU-tasolla käytävää keskustelua ja mahdollisia muiden energiaperuskirjaan kuuluvien maiden ilmoituksia aikeista jättäytyä pois sopimuksesta. Suomi arvioi energiaperuskirjan kokonaistilannetta prosessin edetessä.”
Varovaisuus tässä asiassa on aiheellista, sillä joukkopako energiaperuskirjasta on jatkunut samalla kun ministerineuvoston ratkaiseva äänestys 18.11. uudistetun ECT-sopimuksen tukemisesta lähestyy. Puolan, Espanjan, Hollannin ja Ranskan jälkeen Slovenia on ilmoittanut aikovansa erota sopimuksesta, ja viimeisimpänä Saksa, joka on päättänyt, ettei se tule äänestämään uudistetun energiaperuskirjan hyväksymisen puolesta neuvoston kokouksessa.
Suomen tulee hylätä komission päätösehdotus, sillä jäsenmaiden erotessa energiaperuskirjasta EU ei todennäköisesti enää pysty viemään uudistusta loppuun
Uudistettu energiaperuskirja voi astua voimaan vasta sen jälkeen, kun 3⁄4 sopimusosapuolista on ratifioinut sen, mihin tarvitaan myös EU:n osuus. On kuitenkin melko varmaa, ettei EU koskaan pysty ratifioimaan uutta sopimusta, sillä se edellyttäisi, että kaikki jäsenmaat, mukaan lukien ne jäsenmaat, jotka jo ovat päättäneet hylätä sopimuksen, olisivat ensin ratifioineet sen.
Uudistettu energiaperuskirja on niin sanottu sekasopimus, joka EU:n toimivallan jaon mukaisesti vaatii kaikkien jäsenmaiden parlamenttien ratifioinnin voidakseen astua voimaan. Tämä johtuu siitä, että sopimuksen riitojenratkaisumekanismia koskevan artiklan soveltaminen ulotetaan kattamaan myös investoinnit uusiutuvaan energiaan, ja riitojenratkaisumekanismia koskevat päätökset kuuluvat jäsenmaiden yksinomaiseen toimivaltaan.
EU:n oma osallistuminen energiaperuskirjaan yhtenä sopimusosapuolena tulee oikeudellisesti ongelmalliseksi toisessakin mielessä, kun jäsenmaat eroavat sopimuksesta, sillä EU-oikeuden mukaan tarvittava toimivalta ottaa vastuu uudistetusta ECT-sopimuksesta kokonaisuudessaan loppuu EU:lta näiden erojen myötä.
Neuvoston päätös tukea uudistetun energiaperuskirjan hyväksymistä loisi moneksi vuodeksi sekavan tilanteen, jossa jäsenmaiden vetäytyminen sopimuksesta viivästyisi ja osa sopimusosapuolista soveltaisi väliaikaisesti uudistettua sopimusta ja osa vanhaa energiaperuskirjaa.
Neuvoston päätös tukea sovittuja sopimusmuutoksia osapuolten konferenssissa sitoisi jäsenvaltioita SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan lojaalisuusvelvoitteen kautta EU:n tavoitteeseen uudistaa energiaperuskirja. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden lojaalisuusvelvoite edellyttää yhtenäistä ulkoista esiintymistä, eli jäsenmaat eivät voi poiketa EU:n kannasta, jos neuvosto on muodostamassa tai on muodostanut kannan.
Komissio voisi väittää, että jäsenvaltiot eivät voi vetäytyä energiaperuskirjasta, koska se uhkaisi EU:n osallistumisen jatkumista ja EU:n mahdollisuuksia ratifioida uudistettu sopimus. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi ainakin yritettävä ratifioida uudistettu energiaperuskirja, ja vasta sen epäonnistuttua ne voisivat vetäytyä sopimuksesta. Tätä tulkintaa vahvistaa myös kansainvälisen oikeuden mukainen valtioiden velvollisuus ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kansainvälisen sopimuksen ratifioinnin tavoittelemiseksi kotimaassa sen jälkeen, kun teksti on allekirjoitettu.
Jos energiaperuskirjan osapuolet tulevassa konferenssissa yksimielisesti päättävät hyväksyä energiaperuskirjaan tehtävät muutokset, uusia määräyksiä aletaan lähtökohtaisesti soveltaa väliaikaisesti kaikkien niiden osapuolten osalta, jotka eivät 23.2.2023 mennessä ole ilmoittaneet, etteivät ne voi aloittaa uudistetun sopimuksen väliaikaista soveltamista. Kaikkien sopimusosapuolten oma lainsäädäntö ei kuitenkaan salli sopimusten väliaikaista soveltamista, ja muitakin syitä uudistusten käyttöönoton jarruttamiseen saattaa löytyä, mikä johtaisi vaikeasti hahmotettavaan tilkkutäkkiin, kun osa sopimusosapuolista soveltaisi väliaikaisesti uudistettua sopimusta ja osa vanhaa energiaperuskirjaa.
Suomi tekisi merkittävän ilmastoteon äänestämällä komission ehdotusta vastaan neuvoston kokouksessa yhdessä Saksan ja muiden sellaisten maiden kanssa, jotka katsovat, etteivät sovitut uudistukset riitä turvaamaan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa.
Fortumin entisen tytäryhtiön Uniperin keväällä 2021 nostama korvauskanne Alankomaita vastaan tarjosi Suomelle omakohtaista kokemusta siitä, miten rajoitetut mahdollisuudet valtioilla on estää kansainvälisiä suuryrityksiään käyttämästä hyväkseen energiaperuskirjan riitojenratkaisumekanismia vaatiakseen korvauksia toiselta maalta Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämistä toimista. Osakeyhtiölaki yhdessä energiaperuskirjan investointisuojan kanssa muodostaa nykyisellään ilmastonmuutoksen torjumisen
kannalta hyvin vaarallisen yhdistelmän.
Jos EU:n jäsenmaat yhdessä hylkäisivät uudistetun energiaperuskirjan, sovitut parannukset menetettäisiin. Ehkä tärkein niistä olisi uusi alueellisia taloudellisen yhteistyön järjestöjä koskeva REIO-lauseke, jolla suljettaisiin pois energiaperuskirjaan perustuva riitojenratkaisu EU:n sisällä, jolloin Uniperin kaltaiset korvauskanteet luultavasti loppuisivat. Myös EU:n itselleen neuvottelema, uuteen joustomekanismiin perustuva aikataulu olemassa olevien fossiili-investointien investointisuojan poistamiselle menetettäisiin. Tästä huolimatta vetäytyminen sopimuksesta olisi ilmaston kannalta parempi vaihtoehto.
Ranskan ilmastoneuvoston tekemän arvion mukaan EU:n yhteinen vetäytyminen energiaperuskirjasta yhdistettynä keskinäiseen sopimukseen, jolla minimoitaisiin raukeamislausekkeesta johtuvat investointikanteiden riskit, olisi parempi vaihtoehto.
Tämä johtuu ilmastoneuvoston mukaan siitä, että EU:n neuvottelema aikataulu fossiili-investointien suojan lakkauttamiseksi on liian hidas. Parhaassakin tapauksessa olemassaolevien fossiili-investointien ja joidenkin uusien kaasuinvestointien suoja jatkuisi uudistetussa energiaperuskirjassa 2030-luvun alkupuolelle saakka, vaikka EU-maiden pitäisi olla hiilineutraaleja vuoteen 2035 mennessä. Näin ollen suurin osa kaikista EU:n ja EU:n ulkopuolisten osapuolten välisistä fossiili-investoinneista jäisi edelleen
uudistetun energiaperuskirjan investointisuojan piiriin tämän vuosikymmenen ajaksi, mikä on ratkaiseva ajanjakso energiasiirtymän kannalta.
Jäsenmaiden tulee vaatia komissiolta suunnitelma EU-maiden yhteiseksi vetäytymiseksi ECT-sopimuksesta.
Jäsenvaltioiden tulee käyttää äänivaltaansa ja hylätä ehdotettu neuvoston päätös uudistuksen hyväksymisestä. Niiden tulee myös vaatia komissiolta suunnitelma EU-maiden yhteiseksi vetäytymiseksi ECT-sopimuksesta, joka sisältää sopimuksen riitojenratkaisua koskevan artiklan sekä raukeamislausekkeen soveltamatta jättämisestä kaikkien energiaperuskirjasta vetäytyvien osapuolten välillä.
EU:n vetäytyminen energiaperuskirjan uudistushankkeesta ei välttämättä tuhoaisi uudistusta lopullisesti, kuten hallituksen E-selvityksessä oletetaan. Päinvastoin, uudistus voi tulla voimaan vain, jos EU vetäytyy hankkeesta, jolloin muut sopimusosapuolet voivat jatkaa tehdyn työn pohjalta ja viedä uudistukset loppuun keskenään niin halutessaan. EU voisi täten käynnistää eroamisprosessin energiaperuskirjasta. Näin vältettäisiin vuosien tuhlaaminen uudistetun sopimuksen ratifiointiin, joka on tuomittu epäonnistumaan.