Seuraavan tekstin lähteenä on käytetty Iso-Britannian pieniin ja keskisuuriin yrityksiin keskittyvän uutisportaalin SME Insiderin raporttia TTIP-sopimuksen merkityksestä pk-sektorille.
Komission aloittamasta vapaakauppasopimusten imagonkiillotuskampanjasta huolimatta sopimuksista ei edelleenkään ole saatavissa riittävästi tietoa julkista keskustelua varten. Osittain tästä johtuen TTIP-sopimukseen liittyvä keskustelu on jakaantunut kahtia: osa kriitikoista esittää tilanteen viimeisenä taisteluna yksilönvapauden ja pahojen yhtiöiden välillä, kun taas kannattajat yrittävät raivokkaasti tyrmätä kaikki esitetyt huolet.
Keskustelun osapuolet ovat yhtä mieltä vain siitä, että sopimus on suunniteltu palvelemaan liike-elämää ja yrityksiä. Mutta millaisista yrityksistä tällöin puhutaan? Suuryritykset ovat kyllä osallistuneet innolla sopimusneuvotteluihin, mutta hyödyttäisikö sopimus myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, kuten usein väitetään?
TTIP: A charter for deregulation, an attack on jobs, an end to democracy -raportin kirjoittajan John Hilaryn mukaan sopimusneuvotteluissa eivät ole vastakkain USA ja EU, vaan pikemminkin suuret ja pienet. Monet nykyiset standardit hyödyttävät nimenomaan pk-yrityksiä kilpailussa ylikansallisia korporaatioita vastaan. Väitteet pk-sektorin kilpailukyvyn parantamisesta ovat kyseenalaisia: kriitikoiden mukaan sopimuksen todennäköisin seuraus olisi päinvastoin pääoman kasaantuminen ja suuryritysten markkina-aseman kasvaminen.
Yleinen mielipide onkin voimakkaimmin sopimusta vastaan niissä maissa, joissa on eniten pieniä perheyrityksiä. Myös suomalaiset yritykset ovat olleet huolissaan sopimuksen vaikutuksista.
Kun otetaan huomioon sopimuksen merkittävät riskit, siltä tulisi voida odottaa myös huomattavia hyötyjä. Näin ei kuitenkaan ole. Euroopan komission Centre for Economic Policy Researcin mukaan sopimus kasvattaisi EU:n bruttokansantuotetta vain noin 0,5 % vuoteen 2027 mennessä (pdf). Arviot viennin kasvusta ovat hieman optimistisempia – enimmillään 5-10 % 10-20 vuoden jaksolla (pdf) – mutta koska pk-yritysten näkymät ovat melko hyvät ja EU tukee niitä muilla keinoin, on vaikea nähdä, miten tämä mahdollisesti jopa haitallinen sopimus on niiden kannalta tarpeellinen väliintulo.
Vielä ongelmallisempaa on se, mistä nämä pienet taloudelliset edut tulisivat. Koska tariffit alueiden välillä ovat jo nyt hyvin alhaisia, sopimus ei pääasiassa tulisi vaikuttamaan varsinaisiin kaupan järjestelyihin, vaan sääntelyyn, jonka perimmäinen tarkoitus on suojella ihmisiä, ympäristöä – ja pieniä yrityksiä.
Yhdysvaltalaiset yritykset pystyvät pääsääntöisesti tuottamaan halvempia tuotteita kuin eurooppalaiset, sillä niitä sitovat harvemmat määräykset. USA:ssa työelämän suoja on minimaalista, palkat ovat kansantalouteen nähden alhaisia, ja säännöt esimerkiksi ruuassa ja kosmetiikassa käytettävistä aineista ovat löyhät. Ottamatta kantaa näiden kysymysten sääntelyn eettisyyteen, voidaan todeta, ettei EU:n standardien yhdenmukaistaminen USA:n tasolle hyödyttäisi pk-yrityksiä.
EU:n yritysten tuotantokustannukset ovat pääsääntöisesti suurempia kuin yhdysvaltalaisten kilpailijoidensa, sillä EU:ssa ei ole mahdollista käyttää halpatyövoimaa tai kyseenalaisia kemikaaleja ja menetelmiä. Jos EU:n sääntelyä puretaan, monet nykyisin kielletyt yhdysvaltalaiset halpatuotteet vyöryvät markkinoille ja aloittavat hintakilpailun, jossa pk-yrityksillä ei ole mahdollista pärjätä.
Vaikka EU:n yritykset haluaisivatkin kilpailla samoilla säännöillä, se ei tule olemaan mahdollista. Eurooppalaiset työntekijät eivät hyväksyisi samanlaista oikeuksiensa polkemista ja heikkoja työelämän standardeja kuin mihin yhdysvaltalaiset alempien sosiaaliluokkien ihmiset ovat joutuneet sopeutumaan. Tuotantonsa ulkoistaneet suuryritykset saattavat kyllä hyötyä TTIP-sopimuksesta – mutta vain pienempien kilpailijoidensa kustannuksella.
Toinen huomionarvoinen asia on sopimuksen vaikutus paikalliseen ja kotitalouslähtöiseen liiketoimintaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on voimassa Buy American ja Buy Local -sääntöjä (pdf), joilla suositaan paikallisia ja kotimaisia tuotteita julkisissa hankinnoissa. Myös Iso-Britanniassa valtuustot ovat käynnistäneet projekteja, joilla pyritään tukemaan pienyrityksiä suosimalla paikallisia tuottajia. Britannian hallitus puolestaan pyrkii toukokuuhun 2015 mennessä tekemään 25 % hankintasopimuksistaan pk-yritysten kanssa.
Nykyisen tiedon valossa kaikki nämä käytännöt muuttuisivat TTIP-sopimuksen myötä laittomiksi. Julkisyhteisöt eivät saisi enää suosia pienempiä vaihtoehtoja ylikansallisten korporaatioiden sijaan. Tällaiset kirjaukset sopimuksessa eivät ainoastaan puuttuisi paikallisiin, edustuksen demokratian tekemiin päätöksiin, vaan antaisivat myös vakavan iskun pk-yritysten kilpailukyvylle ja kasvunäkymille.
Kolmas pienyrityksiä huolestuttava kohta on sopimukseen esitetty sijoittajansuoja riitojenratkaisumenettelyineen. Aiempien sopimusten ISDS-lausekkeet on aiheuttaneet kasvavan ongelman: esimerkiksi yksin vuonna 2012 välimiestuomioistuimet ratkaisivat 244 yksityisten yritysten ja valtioiden välistä riitatapausta (pdf), joista 60 % päättyi yrityksen hyväksi tai hallituksen sovitteluun. EU-valtioita on vuodesta 1994 lähtien haastettu välimiesmenettelyyn 127 kertaa. Tiedot sijoittajille maksetuista korvauksista ovat julkisesti saatavilla 14 tapauksessa (11 % tapauksista), ja niiden kokonaissumma on 3,5 miljardia dollaria.
Tunnetuimpina tapauksena mainittakoon Phillip Morris, joka on haastanut Australian ja Uruguayn oikeuteen tupakkapakkausten sääntöjen muuttamisesta. Valtiot ovat joutuneet taipumaan, ja näiden tapausten on uskottu johtaneen siihen, että Uusi-Seelanti lopulta hylkäsi kokonaan vastaavan uudistuksen. Jos suuryritysten taloudelliset edut voivat näin helposti määräillä hallitusten päätöksiä, voimme varmasti sanoa hyvästit monopolien rajoittamiselle pk-yrityksiä tukemalla.
Koska sijoittajansuoja on kohdannut lähes yksimielistä vastustusta, sopimuksen kannattajat ovat alkaneet markkinoida sijoittajansuojaa hyödylliseksi myös pk-yrityksille. Riitatapausten oikeuskulut ovat kuitenkin keskimäärin 8 miljoonaa dollaria, joten yksikään pienyritys tuskin tulisi käyttämään tällaista mahdollisuutta. John Hillaryn mukaan tällaiset markkinointipuheet ovatkin täysin keksittyjä, ja vailla taloudellista ymmärrystä.
On vaikea löytää sopimuksen innokkaita kannattajia pk-yritysten tai niiden edustajien keskuudesta. Alustavasti antamassaan myönteisessä kannanotossaan Britannian The Federation for Small Businesses huomautti, että sopimuksen mahdolliset hyödyt riippuisivat oman “pienyrityskappaleen” neuvottelemisesta, johon kirjattaisiin erityisiä varauksia pk-yrityksiä ajatellen. Tätä ei ole nykyisen tiedon mukaan tapahtumassa.
Jos TTIP-sopimuksessa ei merkittävästi laajemmin oteta huomioon sosiaalisia tekijöitä ja muun muassa pienyrityksiä, siitä tulisi vain uusi keino laajentaa suuryritysten markkinaosuuksia ja vähentää niiden vastuita. Hyödyt pk-yrityksille olisivat parhaimmillaankin mitättömiä. Riskit sen sijaan olisivat katastrofaaliset.