Viime viikolla julkisuuteen vuodettiin Turkin laatima keskustelupaperi, jota EU:n jäsenvaltiot käsittelivät TiSA-neuvotteluissa Genevessä syyskuussa 2014. Vuodettu teksti viittaa terveydenhoitopalvelujen “valtavaan globalisaatiopotentiaaliin”. Tekstissä perustellaan väitettä sillä, että “terveydenhoitopalveluita rahoittaa ja järjestää valtio tai hoiva-alan järjestöt, eikä niissä ole markkinaorientoituneen ajattelutavan puutteen vuoksi toistaiseksi ole sijaa ulkomaisille toimijoille.” TiSA-sopimuksella halutaan muuttaa tämä asiantila ja avata terveydenhoitopalvelut suuryritysten voitontavoittelulle. Tämä on EU:n nykyistä linjaa vastaan. “Valtioilla on oikeus säädellä julkisia palveluita parhaaksi tahtomallaan tavalla”, on komissio todennut.
TiSA-sopimus lisäisi painetta yksityistää terveydenhoitopalvelut. Markkinoiden avaaminen on itse asiassa edellytys sille, että ulkomaiset yritykset voivat sijoittaa terveydenhoitopalveluihin. Pahimmillaan yksityisen terveydenhoitojärjestelmän laajeneminen tapahtuu julkisen ja yhtäläisen terveydenhoidon kustannuksella. Pahimmassa tapauksessa syntyy kahdet markkinat, jossa julkinen puoli huolehtii huolehtii perussairauksien hoidosta ja erikoissairaanhoito on vain niille, joilla on siihen varaa. Terveyserojen kasvu on tässä tilanteessa lähes väistämätöntä. Voimmeko TiSA:n jälkeen edelleen pitää kiinni perustuslaillisesta oikeudestamme riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin?
Vuodetussa tekstissä on erityinen maininta terveysturismista. Sopimuksen myötä haluttaisiin parantaa mahdollisuuksia “potilaille hakea hoitoa ulkomailta.” Mikäli esimerkiksi Suomen terveydenhoitojärjestelmän priorieetiksi otetaan terveysturismin kasvattaminen, vie tämä arvokkaita resursseja perusterveydenhoidosta. Riskinä on myös, että terveysturismista saatavat voitot eivät todellisuudessa hyödytä kansantaloutta, vaan valuvat kansainvälisten järjestelyjen myötä veroparatiiseihin.
On täysin anteeksiantamatonta, että TiSA-neuvotteluja – jotka vaikuttavat keskeisellä tavalla jokapäiväistä elämäämme koskeviin palveluihin – käydään ilman minkäänlaista julkista keskustelua.
Lähde: Third World Health Aid